Bloggaaja
Vilma Soimakallio
Tervetuloa sivuillemme
Perheeseemme kuuluvat itseni lisäksi kuljetusyrittäjä Lauri ja -06 syntynyt poikamme Viljo, -08 syntynyt Eetu ja -10 syntynyt kuopuksemme Veeti.
Asumme 1800-luvun lopussa rakennetussa maalaistalossa, jota on peruskorjattu 50-, 80- ja 2000-luvuilla. Viimeisimmästä olemme vastanneet itse molempien perheiden suuren suurella avustuksella. Talo on sukutila, jolla on pitkä ja värikäs historia. Koti-osiossa on esillä muutamia kuvia, joita päivittelen myöhemmin lisää. Ennen täällä on asunut mm. Lauri ja Vieno - ja nykyään sitten Lauri ja Vilma.
Kesä!
Myönnän olevani laiska kirjoittaja. Laiskuuteni johtuu myös siitä, että teen nämä sivut itse, enkä käytä nettipohjaisia julkaisuohjelmia. Ne eivät juuri vaadi viitseliäisyyttä, toisin kuin tämä tapa, joten pahoitteluni tästä hiljaiselosta :)
Vauvan tuoksua
Mutta nyt on taas kesä, paras vuodenaika! Meille syntyi toukokuun viimeisenä kolmas nuori herra, jota nimitämme vielä jonkun aikaa Pötkyläksi. Tätä kirjoittaessani pikku Pötkylä muuten uinuu toisella käsivarrellani suu ammollaan auki. Isoveljet ovat ottaneet vauvan innoissaan vastaan, eivätkä oikein vielä ymmärrä miksi vauva ei osaa kävellä. Viljo käy Pötkylää pussailemassa ja Eetu hokee sängynlaidalla: "tää on vauva".
Mon petit potager
Toukokuussa perustimme autotallin taakse pienen hyötykasvimaan. Mummot ja vaarit auttoivat jokainen tässä projektissa, joten suuri kiitos ja kumarrus heille. Nyt kasvimaalla on hyvin kuivaa, enkä juuri lastenvahtimiselta jouda maata kastelemaan, joten saa nähdä miten käy taimien kasvulle. Pitääkin vielä kysellä, josko jostain joutaisi iso kasteluvesisaavi hieman lähemmäs uutta hyötytarhaa.
Kukkatarhaan puolestaan hankin veri- ja korallikanukan, isotuomipihlajan ja viiruhelpiä. Lisäksi Arja mummi osti vauvalle nimikkopuun, tuijan. Nyt jokaisella pojalla on siis omat tuijat. Kesäkukkia en ole raaskinut ostaa, mutta siemenistä kasvatetut pikkusamettikukat olen istutellut pitkin puutarhaa. Jos hallaöitä vielä tulee, kärsin kovat tappiot. Päätin nimittäin jo kylvövaiheessa etten ala niitä sen kummemmin varjelemaan, koska muitakin töitä piisaa :)
Mustilan taimitarha
Pensas- ja perennaostokseni tein muuten toukokuun lopulla poikien kanssa Mustilan taimimyymälässä Elimäellä. Ei olisi pitänyt. Palvelu oli uskomattoman huonoa! Pyysin mielestäni oikein nätisti ja kohteliaasti apua taimia kastelevalta työntekijältä, josko hän voisi nostaa pari pensasta kärryyni ja kärrätä sen sitten kassalle; itselläni kun oli viisitoistakiloinen poika sylissä, raskausviikkoja 39+0 ja toinen poika pitämässä tiukasti kiinni toisesta hihasta. Vastaukseksi sain kuitenkin tökerön "mulla on kyl nyt töitä täs, mä oon vaan suorittaas työharjottelua". Tähän työharjoitteluun ei selkeästi kuulunut asiakaspalvelu.
Hetken siinä hämmästyneenä pyörittyäni menin laumani kanssa toisen naisen luo, jonka puhelin soi koko ajan. Hän oli ilmeisesti paikan omistaja, jolle oli juuri tulossa bussilastillinen turisteja kierrokselle. Ymmärsin yskän, kun hän huikkasi perääni, että "laita lapset toiseen vetokärryyn, silleen kaikki muutkin tekee". Epäröin tätä, sillä Eetu on kovin vilkas lapsi. Laitoin pojan kuitenkin taimikärryyn ja käskin Viljoa vetämään toista kärryä perässäni taimiston ahtaalle käytävälle. Homma sujui hienosti, kunnes aloin nostaa kanukkapensaita Viljon tyhjään kärryyn. Eetuhan ei suostunut yksinään istumaan, vaan noustuaan kierähti komealla voltilla naamalleen betonilattialle. Huuto, itku ja kaatumisesta verestävä naarmu olivat asianmukaisia.
Tästä selvittyämme saimme vedettyä typerät taimivaunut lähelle kassan ovea. Jätin ne siihen ja menin poikien kanssa sisälle. Kassan nainen lähti heti sisään tultuamme puhumaan puhelimeen sivuhuoneeseen. Minulla oli tietysti mielettömän kuuma, koska olin viimeisilläni rimpuileva Eetu sylissäni ja huoneessa oli lähemmäs 30 asteista (pihalla 26). Hikipisarat otsallani odottelin palvelua. Lopulta nainen lopetti puhelun ja tuli kassalle. Ilmoitin, että ostokseni ovat kärryssä oven suussa, voisiko hän mahdollisesti tulla ottamaan ne siitä ylös, kun itselläni ei kädet enää riitä. Nainen huokasi raskaasti, kysyi itsekseen ettenkö muista niitä ulkoa, otti kolme askelta ovelle ja kirjasi runsaat ostokseni ylös. Hymy irtosi vasta, kun tarjosin hänelle maksun. Apua en tietenkään saanut edes siinä vaiheessa, kun aloin kärrätä vaunuja kohti autoa, vaan nainen ja työharjoittelija jäivät juttelemaan myymälään keskenään.
Ihmettelen tällaista paikkaa ja suomalaista palvelua yleensäkin. Ruuhkaa muista asiakkaista ei aamu kymmeneltä ollut (halusin mennä aikaisin, jotta saisin helposti palvelua, jos en pystyisi hoitamaan ostoksiani ilman apua). Jos olisimme olleet ulkomailla, kimpussamme olisi ollut liuta myyjiä esittelemässä tuotteita ja nostamassa niitä kyytiin. Minun ei olisi annettu itse vetää kärryjä, varsinkaan jos olisin kahdelta henkilöltä pyytänyt tähän apua! (Yleensä en pyydä apua keneltäkään, enkä varmaan tule enää ikinä kysymäänkään koska se on selkeästi turhaa.)
Kaikkialla ei tietenkään olla näin törppöjä. Lastentarvikeliikkeessä Kuusankoskella todella ihana ja kohtelias myyjä sanoi minulle heti, että "sinähän et näitä ostoksia tuossa tilassa autoon kanna, minä tuon ne" - olin silloin todella myyty ja mielettömän kiitollinen. Ihanaa palvelua, varsinkin kun kaupungissa saa pelätä pienten lasten kanssa parkkipaikoilla autoja ihan riittämiin.
No mutta meistä on moneksi. Tigerstedtin myymälään en ihan heti palaa. (Toivottavasti he palvelevat edes liikuntavammaisia ja vanhuksia itseäni paremmin!)
Terveisin, Vilma
12.6.2010
P.s. Joku varmaan ajattelee tätä lukiessaan, että miksi ne lapset on ylipäätään mukana taimimyymälässä - ja voin vastata, että mieheni on toukokuussa töissä kaikki sopivat aukioloajat enkä pääse tuolloin mihinkään ilman poikia.
Kasvatukselliset puutteet ovatkin sitten eri tarina.
Laurinojan pakkaset
- 30 astetta
Tämä talvi on ollut pitkästä aikaa ns. kunnon talvi. Kovimpien pakkasten aikaan meillä oli täällä Laurinojan montussa parhaimmillaan -36 C ja sen tunsi hyvin kyllä sisällä asti. Tuvassa oli pakkasaamuisin herätessä vain 16 astetta, ja se on hyvin vähän minunkaltaiselleni vilukissalle, joka on tottunut kahdenkympin peruslämpöön. Laurin harteille on jäänyt lämmitys. Kuukausi sitten onneksi keksimme avata lattialämmityksen termostaatteja, eikä sen jälkeen ole tarvinut palella - vesikierto laittoi verenkin kiertämään :)
Oheisissa kuvissa Lauri ja Jussi-äijä ovat laskemassa viljakuormaa siilosta Ivecoon. Menimme tietysti poikien kanssa katsomaan, miten he pärjäsivät.
Meille on muuten tulossa kesävauva. Pienet potkuttelut masussa tuntuvat ihmeellisiltä ja piristävät päivää kummasti. Pojista Viljo huomaa jo kasvaneen mahan ja käy välillä sitä taputtelemassa, mutta Eetu ei moisesta ymmärrä mitään. Sääliksi melkein käy sitä repan peppaa, kunhan tämä uusi tulokas syntyy. Eetu on ollut aina sellainen mamin vaava.
Puutarhahaaveilu on ottanut taas minusta vallan. Eilen sorruin ostamaan Viherpeukaloista syysleimuja ja tänään ostin Kouvola reissulla ensimmäiset kesäkukkien siemenet, enkä malta odottaa niiden kylvöä ensi kuun alussa. Tulevana viikonloppuna kylvän pariin ruukkuun hieman tummaa basilikaa, jotta saamme käyttää tuoretta yrttiä ruuanlaitossa.
Terveisin, Vilma
12.3.2010
Lumipalloja!
Mettikylässä satoi jo ensilumi. Heti piti tietysti tehdä Viljon kanssa lumipalloja, ja kokeilla joko se pulkka liukuisi. Liukuihan se, mutta lumen sijasta nurmikolla. Talo remontti etenee taas puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Raikka-vaari ja Jussi-äijä saivat ensilumet katolta niskaansa, eli töitä he tuntuvat tekevän riemusta kiljahdellen.
Eetu on oppinut kävelemään aina vaan paremmin, nyt menee jo pari metriä sujuvasti. Unissakävelyltä se kuitenkin lähinnä näyttää ja Viljo sille aina ratketakseen nauraa. Toinen vauvan harrastus on keittiökaappien tyhjentäminen. Tässä siitä hyvä kuva.
