Laurinoja
Mieheni sai lahjaksi suvun omistaman 1800-luvun hirsitalon, jota olemme remontoineet vuodesta 2006. Talon ympäristö on kaunista ja toisinaan hyvin tuulista peltomaisemaa :) Seurusteluaikanamme kävimme usein täällä "mummolassa" ja jo silloin ihailin talon paikkaa. Vuoden 2001 kalenterissa on peräti merkintä "olisi kiva asua Mettikylässä".

Talon saneeraaminen on ollut kovaa työtä. Itse olen kylläkin niin poropeukalo, etten ole osannut muuta työmaalla tehdä kuin maalata, viisastella, siivota ja listoittaa. Kaikesta työstä on kiittäminen miestäni, appeani ja isääni. Talossahan oli kantovesi, mikä merkitsi melkoista projektia. Teimme myös sisäsaunan ja wc:t. Sähkötöissäkin meni aikaa, kun purimme vanhaa ja johdotimme uutta. Lämmityslähteeksi valitsimme maalammön ja jätevesijärjestelmäksi pienpuhdistamon.

Kuten kuvasta huomaatte, pinkopahvin ja monien tapettikerrosten alta löytyi vanha hirsiseinä. Talomme olisi ollut mainio kohde tuollaisen vanhan ilmeen ystävälle, mutta koska me molemmat pidämme enemmän modernista tyylistä, saneerasimme hirret jälleen piiloon.
Kesän aikana olemme vaihtaneet talon vuorilaudoitusta. Vanha maalipinta oli vuosien saatossa jo halkeillut pois, sillä kesäisin varsinkin etelänpuoleinen seinusta joutuu koville paahteisessa auringon paisteessa. Haaveilen kovasti myös hevostallin ja autotallin maalaamisesta, mutta kaikki aikanaan. Vuorilaudoitus on asennettu nyt ikkunoiden alta pystyyn viiden tuuman laudoilla ja tästä ylöspäin vaakasuoraan hieman paksummilla seitsemän tuuman laudoilla.

Tulevina kesinä on sitten edessä takapihan (yläkuva) tuunaamista. Sinne on tulossa terassi. Myös yläkerran saneeraus on edessä, sillä lapset tarvitsevat pian jo omat huoneet. Toisinaan olemme ajatelleet, miten paljon helpommalla olisimme päässeet rakentamalla pienemmän uudistalon, jossa kuitenkin on kaikki tarvittava. Mutta loppujen lopuksi elämästä ei kannata kovin helpolla selvitä :)
Alakuvissa on rakastamiani kukkia. Vanhoista purkutiilistä tein tuon kukkapenkin reunuksen, joskin se menee heti vaihtoon, kun keksin nätimmän vaihtoehdon. Ihailen monien pihakivi-yritysten reunuskiviä, mutta en osaa niitä kuitenkaan kuvitella meidän maatalomme ympäristöön. Ne taitavat sopia paremmin kaupunkiin ja taajamiin. Meille saattaisi sopia pajuista punottu reunus tai isot luonnonkivet. Luonnonkiviaitakin olisi komea tontin rajalla ihan yksinään!

Alimmassa kuvassa on keskeneräinen parvekkeemme. Siihen on tulossa vielä kaiteet ja pysyvät rappuset :) Kunhan remontti tästä etenee, laitan parempia kuvia projektista sekä sisältä että ulkoa.
