Bloggaaja
Vilma Soimakallio
Tervetuloa sivuillemme
Perheeseemme kuuluvat itseni lisäksi kuljetusyrittäjä Lauri ja -06 syntynyt poikamme Viljo, -08 syntynyt Eetu ja -10 syntynyt kuopuksemme Pötkylä.
Asumme 1800-luvun lopussa rakennetussa maalaistalossa, jota on peruskorjattu 50-, 80- ja 2000-luvuilla. Viimeisimmästä olemme vastanneet itse molempien perheiden suuren suurella avustuksella. Talo on sukutila, jolla on pitkä ja värikäs historia. Koti-osiossa on esillä muutamia kuvia, joita päivittelen myöhemmin lisää. Ennen täällä on asunut mm. Lauri ja Vieno - ja nykyään sitten Lauri ja Vilma.
Tällä sivulla on paljon kuvia, joten odotathan kärsivällisesti latautumista. Kiitos :)
KEVÄTKUKKIJAT
Viime keväänä -08 meillä kukki jonkun verran tulppaaneja ja Pirkko-mummon krookuksia. Tulppaaneja olin istutellut hätäpäissäni vähän joka paikkaan, ja myyrät olivat niitä levitelleet lisää. Tänä keväänä tulppaaneja kukki runsaasti, vaikka myyräongelma on kyllä ollut mittavaa. Hollannin tulppaaneista vain muutama oli päätynyt myyrien suihin. Onneksi ei sen enempää!
Iirikset ovat suurimmilta osin tontin alkuperäisiä. Jaoin ne äitini avustuksella melko ronskilla kädellä ja taisivathan ne siitä tykätä. Tosin alakuvan kukkaloistoa ei tänä vuonna enää tullut, liekö lannoituksen puutetta.
Tontillamme oli vanhastaan norjanangervoa, mesiangervoa, ilmeisesti pajuangervoa, töyhtöangervoa sekä kauno- ja sinikuusamaa. Huonoimmassa jamassa tällä hetkellä on kaunokuusama, sillä maamme on kivikovaa savikkoa. Sen saa tuntea luissaan joka kerta, kun iskee lapion maahan. Istutin viime kevät-kesänä kolme rinneangervon tainta tienvarteen ja valehtelematta siinä meni kolme tuntia...
Kukkapenkeistä nousee keväisin myös kevätkaihonkukkaa, narsisseja, kulleroa, kaunokaista ja mm. arovuokkoa. Koreanonnenpensas kuuluu myös talon alkuperäisistutuksiin, mutta keväällä se ei juurikaan kukkinut, teki vain suoraan lehdet. Sainkin viisaan neuvon siirtää pensaan hieman vähemmän paahteiseen paikkaan. Lisäsin sille hieman kompostia, saapa nähdä mitä tuleman pitää.
Kuvassa alla toinen töyhtöangervoistamme. Ne kyllä viihtyvät hyvin savimaassa.
KESÄLLÄ KUKKIVIA PERENNOJA
Muuttaessamme talon omia perennoja oli jokunen. Erityisen ihania mielestäni ovat upeat pionit ja mooseksenpalavapensas sekä mahtavasti kukkivat tiikerililjat. Myös perinteinen malva on kylväytynyt ja säilynyt penkissään itsestään. Kauniita ovat toki kultapiisku ja kultapallokin! Röyhytatar kasvaa myös vauhdilla töyhtöangervon vieressä.
Perennoja olen saanut haalittua lisää äidiltäni ja hänen tutuiltaan. Jokusen olen myös ostanut taimistoista. Kasvien kierrättäminen on kuitenkin huomattavasti mukavampaa ja edullisempaa, ja saa antajan ja vastaanottajan hyvin iloiseksi.
Tässä hieman listaa perennoistani jo edellä mainittujen lisäksi: lehtosinilatva (alba), herttavuorenkilpi, erilaisia kuunliljoja, purppurapikkusydän, varjolilja, harjaneilikka, peurankello, vuohenkello, ukonkello, hopeatäpläpeippi, siperian- ja kaukasianmaksaruoho, mehitähti, varjorikko, korallikeijunkukka, maahumala, taponlehti, vuorirevonpapu, särkynyt sydän, jaloangervo, ruusuja, juhannusruusu, keltapäivänlilja, tarharaunioyrtti, palava rakkaus, syysleimu, tarha-alpi, kultahelokki, keltasauramo, sormustinkukka, lapinnauhus, valtikkanauhus, idänunikko, väriminttu (vpun) ja idänhirvenjuuri. Sipulikukkiakin on tullut laiteltua talon omien krookusten ja tulppaanien lisäksi.
Joitakin perennoja on useampia, mutta lähinnä odottelen noiden yksittäisten kasvien leviämistä. Toki penkkini alkavat näyttää aikamoiselta sillisalaatilta, kun yhtäkään kukkaa ei ole runsaasti yhdessä paikassa. Tämän kesän aikana perennalista on muuten pidentynyt seuraavilla kasveilla: humala, villiviini, ritarinkannus, ukonhattu, tarhajuoru, väriminttu (punainen), auringontähti, karpaattienkello, vuorikaunokki, aurinkonauhus, sinikuunlilja, kuningaslilja, keltapäivänlilja, kevätesikko, tiarella, myskimalva, mirrinminttu, helminukkajäkkärä, pikkutalvio ja pari muuta, joiden nimeä en nyt valitettavasti muista.
Tässä harrastuksessa nautin erityisesti kukkapenkkien suunnittelusta. Mitkä värit sopivat yhteen, millaisen reunuksen teen penkille, onko kohopenkki parempi, tekisinkö suihkulähteen? Usein hankalinta on suunnitella koko kesän kukkiva penkki, varsinkin, kun suurinosa kukistani kukkii joko alku- tai loppukesästä. Siinä välissä on sellainen parin viikon aneeminen vaihe, kun mikään ei kuki.
Hedelmäpuiden kasvatusta on täällä kuulemma kokeiltu, mutta koska tämä tontti on hyvin hallanarassa paikassa, ovat ne joka kevät paleltuneet. En siis saa omaa omenapuutani, ainakaan ilman jatkuvaa suojausta ja hoitoa. Iloa on kuitenkin tuottanut humalan kasvatus, sillä sen kävyistä Lauri on tehnyt maukkaampaa olutta.
Pihani saa ylimääräistä loistoa kesäkukista
Kasvatimme äitini kanssa toissa keväänä -08 käsittämättömän määrän kesäkukkia siemenistä. En ole koskaan aiemmin ajatellut, miten suuritöistä se homma on. Viime vuoden keväänä kylvin niitä itsekseni lisää ja hulluksi meinasin kouliessa tulla.
